Ihminen on
kummallinen olio ja uskaltaisikohan sitä sanoa, että ihmisistä eritoten
naisihmiset ne vasta erinomaisen oudosti tuppaavat käyttäytymään. Tai ainakin
minusta tuntuu usein siltä, että miehet ovat paljon ennalta-arvattavimpia,
ainakin keski-iässä. Minä olen vihdoinkin tunnustanut itselleni, että tykkään
hirmuisesti kirjoittaa ja sillä lailla hennosti hivellä oman rakkaan kieleni
tuiverruksia, varsinkin kun tätä nykyä elän ympäristössä, jossa kuulee kaikkea
muuta kuin rakasta kotomaista. Siksipä olen nauttinut kovasti blogin
pitämisestä ja suoltanut sinne mitä eriskummallisimpia tekstinpätkiä itsestäni
ja elämästäni. Tuon blogin tavoite on ollut (ja on edelleen) kertoa kuulumisia
ja pieniä oivalluksia siitä, millaista on elää elämäänsä toisessa todellisuudessa
ja yrittää sopeutua alati muuttuvaan maailmaan.
Blogini tavoite
on ollut avata joitain osia omasta elämästä ja kertoa kuulumia, eli olla
eräällä tavalla autenttinen ja tosi. Enkä tokikaan väitä, että siellä olisi
koko totuus, mutta blogini on heijastellut omaa ajatusmaailmaani aika tarkkaan.
En ole millään muotoa halunnut loukata ketään enkä paljastaa liikaa, vaan
analysoida ja osoittaa asioita, jotka mietityttävät tai kummastuttavat
ulkomailla asujaa. Aina välillä olen joutunut kamppailemaan kieli keskellä
suuta, sillä sisäinen minäni rakastaa provosoida ja kärjistää, mitä en ole
voinut omasta elämästä kertovassa blogissa kovin paljoa tehdä.
Nyt on taas
tullut aika muuttaa suuntaa tai vaikkapa astua ihan uudelle areenalle. En aio
lopettaa vanhaa blogia, mutta avaan tämän uuden sen rinnalle, koska haluan myös
kirjoittaa ihan kirjoittamisen ilosta. Miettimättä ovatko tänne raapustetut
ajatukset tosia tai loukkaavia tai oikeutettuja. Haluan yrittää sisäistää
asioita ja löytää mielekkyyksiä, mutta ilman omaa pärstääni kaikkeen
liitettynä.
En vielä tiedä
mitä tuleman pitää! Toivon, että jaksaisin stilisoida tekstejä enemmän ja
karsia kaikki ne kirjoitusvirheet, joita ajatustenvirtaan eittämättä jää. En
ole millään muotoa ammattikirjoittaja, mutta nautin tekstintuotosta ja jos
totta puhutaan, niin jos tässä aikoo kehittyä, on laitettava seuraava vaihde
silmään ja alettava katsoa omaa tekstiä vähintäänkin aurinkolasien läpi. En kuitenkaan uskalla
luvata, että siihen on tarpeeksi aikaa. Into kun tuppaa useinkin meikäläisen elämässä
kurvaavan kaiken muun edelle.
En myöskään aio
opiskella tekstintuottoa, vaan tehdä tätä puhtaasti omasta ilosta ja
rakkaudesta tähän kieleen, jota opetan, käytän ja rakastan. En lupaa alusta
asti mietittyjä kategorioita, vaan annan ajan näyttää mihin suuntaan tekstit
lähtevät liikkumaan. (Yleensä ne ovat nasevimmillaan illalla unta odotellessa
ja kutistuvat naurettavaksi helinäksi ennenkuin ehtii istumaan ja suoltamaan
yhtään mitään paperille.) En tiedä millainen tekstien tyylijakauma tänne tulee,
mutta sen toki tiedän, että parhaimmillani olen pakinamaisissa ajatelmissa,
jotka eivät toiseen kertaan luettuina enää välttämättä kestä päivänvaloa.
Ja mistä sitten
aiheet? Katsoo asiaa mistä suunnasta tahansa, niin on selvää, että hyvin voi
kirjoittaa vain aiheesta, jonka tuntee omakseen. Ja minä en aio kirjoittaa
ihmisen anatomiasta tai hoitotyöstä, joten on ammennettava tästä ainokaisesta
elämästä: keski-ikäisen naisen perspektiivi on maailman viisain ja tietäväisin,
joten siitä sitten. Koen uskaltavani jotain sanoa, olenhan keski-ikäisyyteni
keskiössä. Olen myös maahanmuuttaja, opettaja, kielen opiskelija, äiti, vaimo
ja pankin omistaman talon puolikas haltija, joten ihan maan pinnalla tässä
pysytään. En rakasta matkustamista, inhoan modernia (valkoista ja harmaata)
sisustamista, eikä minusta saa ensimmäistäkään asukokonaisuuskuvaa.
Pidän elämästäni,
rakastan teatteria, mutta sitäkin enemmän kahvia, ja tykkään lukea sekä
suomeksi että englanniksi. Olen luomu-friikki ja kannan huolta mm. muovipussien
ylikäytöstä ja kemikaalittomasta vedestä. Pyrin syömään terveellistä ruokaa eli
gluteenitonta, sokeritonta ja maidotonta niin paljon kuin se on kivuttomasti
mahdollista. Asun moskaruuan ja ylipainoisten amerikkalaisten keskellä, joten tätäkään asiaa ei voi sivuuttaa. En ole puritaani ja omissa elämäntavoissani on
vielä parantamisen varaa, mutta koska työni on fyysistä ja läppärin edessä
istuminen ei millään lailla edesauta yläkropan vahvistumista, niin erilaisia
liikunta- ja kuntoilukeinoja on kaivettava vaikka rämesuosta.
Motivaatio ja sen
puute on jokapäiväinen käsite omassa elämässäni sekä suhteessa liikuntaan,
omaan aikaan, ruuanlaittoon ja työhön. Teen työtä kotona eli siitäkin voisi
kirjoittaa jo kokonaisen kirjan. Olen työholisti ja kalenterifriikki, mutta olosuhteiden
pakosta kumpikin (opittu) tapa on ollut pakko lähettää hornan tuuttiin ja oppia
myönteisempään ja mielekkäämpään elämään. Joskus se onnistuu, toisinaan taas
olisi vähän vielä parantamisen varaa, eli tasapainon etsiminen on käynnissä.
Työkseni tasapainotan ihmiskehon ongelmakohtia jäsenkorjaajana eli tavoitteena
tässäkin olisi oppia elämään niinkuin saarnaa. Tasapainossa.
Eli tästä tämä
lähtee: ja jossei lähdekään, niin sitten jää kesken eikä siinä sen kummempaa.
Aiheita saa ehdottaa, enkä lupaa niitäkään toteuttaa. Olennaista tässä kohtaa
itselleni on avata foorumi, jossa voin heiluttaa sanan säilää vapaasti. Tässä
blogissa esiintyvät henkilöt ovat keksittyjä, enkä ole täällä kirjoitettujen
asioiden, yhteyksien ja ajatusten takana! Tämä blogi on syntynyt kirjoittamisen
riemusta (ja keski-iän tuskasta). Tervetuloa kuitenkin.
Ihanaa! Jään innolla odottamaan tulevaa!
VastaaPoistaVälillä on tosiaan kiva aloittaa alusta. Blogi alkaa elää omaa elämäänsä ja tulee tosiaan tuo tunne, että sinne voi kirjoittaa vain tietyistä aiheista - koska niitä kaikki 2,5 lukijaa ovat mukamas tottuneet siellä näkemään. Onnea uuteen! Kiva on tätäkin lukea. :)
VastaaPoistaThe History of the Casino - One of the Most Popular Casinos
VastaaPoistaA casino-roll.com relative newcomer casinosites.one to the world of nba매니아 online gambling, Wynn Las Vegas opened its 바카라 사이트 doors to a new 1xbet login audience of over 600,000 in 2017. This was the first casino