Siirry pääsisältöön

Kahviloista ja muista oleskelupaikoista


Asun maassa, joka elää kuluttamisesta, tuhlaamisesta ja rahankäytöstä. Täällä on suurinpiirtein kaksi tapaa viettää vapaa-aikaa perheen tai ystävien kanssa. Korjaan, kolme. Kolmas on tietenkin syöminen, mutta se ei ole tämänkertaisen vuodatuksen aihe. Ensimmäinen on urheilu, tai tarkemmin sanottuna urheilun seuraaminen televisiosta, johon en myöskään teitä perehdytä, sillä en käsitä sen relevanttiutta likimainkaan tasolla, joka oikeuttaisi asian arvoimiseen. Minulle amerikkalainen jalkapallo (tai mikä tahansa muu urheilulaji, joita siis riittää) on jotain, johon en yksinkertaisesti koe mitään tarvetta perehtyä. Ei, vaikka sen yhteydessä hoituvat perhesuhteet, muotoutuvat lapsuuden perinteet ja moni muu tätä kansakuntaa yhteennyttävä asia. Ei ole minun juttuni ja piste.

Myös ostelemisesta voisi kai kirjoittaa, mutta minusta isot jättimarketit, kauppakeskukset ja muut amerikkalaiset hömpötykset ovat jo niin arkipäiväistyneet Suomessakin, etten puutu niihinkään kovin syvällisesti. Sen verran mainitsen, että kohta siellä Suomessa joulupäivästä tulee vuoden suurin ostosparatiisihelvettimaanjäristys ja sitä varten kaikki kynnellekykenevä nuoriso palkataan töihin jo jouluaattoillaksi, jotta kaikki Kiinasta ja Kamputseasta rahdattu paska saadaan esillepantua ja hinnoiteltua. Ottakaa asia ikäänkuin itsenäisyyspäivästä jouluaattoon kestävinä Hulluina Päivinä joka jeesuksen kaupassa, niin tiedätte mistä puhun.

Minä aion kertoa teillä kirjakaupoista. Fyysisten kirjojen asema on tietenkin heikentymässä, mikä on johtanut siihen, että melkein kaikki yksityiset kirjakaupat ovat lopettaneet toimintansa eli joudun tällä kertaa keskittämään syväanalyysini Barnes ja Noblessiin, joka lienee tuttu käsite myös siellä Golf-virran valtaamalla pallon puoliskolla. Minä siis pidän B&N:stä, koska minä pidän kirjoista!
Kirjakaupoissa on siis myös kahvila, joka - yllätys yllätys – tarjoaa sen nimeltämainitsematon tähtiroposen, joka on Suomeenkin rantautunut, kahvia. Paikat eivät ole kyseisen ketjun kahviloita, joten appsilla ei voi maksaa, eikä tähtiä kerätä, mutta B&N:n jäsenyydellä saa kahvistakin sen normaalin 10% alennuksen. Ja kahvin laatu on tasainen eli yllätyksille ole varaa.

Kahvireissuillani olen tullut ostaneeksi lukemattomia kirjoja ja pokkareita ihan vaan siksi, että halvalla sai, joten tällä haavaa olen kirjanostolakossa. Saahan niitä silti hypistellä, valikoida ja tutkia ihan mielin määrin. Ihaninta on kalenterinvaihtoaika, jolloin on käytävä ainakin kolmessa eri kirjakaupassa ennen kuin voi tehdä päätöksen siitä, minkä ostaa. Ja siinä vaiheessa onkin sitten taas käytävä ainakin kolmessa paikassa, jotta haluamansa löytää, sillä ihan oikeasti kausituotteet myydään loppuun hyvin nopeasti. Tämä tarkoittaa siis sitä, että kolme viikkoa koulun alkamisen jälkeen joutuu käymään vähintään neljässä kaupassa, jotta löytää kansioon sopivaa paperia, koska kaikki irtopaperi on jo loppuunmyyty!

Parasta kirjakaupoissa ja kahviloissa on se, että sinua ei koskaan ajeta pois! Ei, vaikka toisit omat eväät. Ei, vaikket ostaisi neljän tunnin vierailun aikana yhtään mitään. Ei, vaikka toisit seitsemän mukulaasi kirkumaan. Kahviloissa saa istua vaikka koko päivän, ja istutaankin, jos ei ole varaa vaikkapa vuokrata työhuonetta. On ihan normaalia pitää kahden tunnin Skype-palaveri kuppilassa. Eikä haittaa, vaikka kaikki paikat olisivat varattuja, muutkin vaan huutavat astetta kovempaa ja sopu sijaa antaa. Saat hakea naapuriravintolasta ruoka-annoksen ja syödä sen kahvilassa, kukaan ei ihmettele eikä sano mitään.

Kahvila on myös suosittu paikka tutorointiin eli iltapäivisin paikat täyttyvät lukiolaisista ryhmätöineen ja viikonloppuisin vanhemmat tuovat lapsensa matikkatutorin hellään huomaan tunniksi kerrallaan. Tutori saattaa istua paikallaan ilman kahvikupposta sen yhdeksän tuntia. Kahviloissa myös pidetään myyntikokouksia, ryhmäistuntoja, pelituokioita (monissa pelejä saa myös lainata), palapelin kokoojaisia, verkostomarkkinointitapahtumia, terapiaistuntoja ja tottakai tavataan ystäviä. Ja jotkut tulevat ihan vartavasten juomaan kahvia.

Näissä kirjakauppojen yhteydessä olevissa kahviloissa saa myös istua lukemassa aikakauslehtiä (sieltä ostohyllystä vaan ottaa ja vie takaisin) ja jopa kirjoja. Sohvia ja nojatuoleja on siroteltu sinne tänne, jotta voit mukavasti viettää aikaasi ja siistihköt vessat löytyvät aina (vessa löytyy siis jokapaikasta, siistiä voi joutua välillä hakemaan).

Kahvia saa kaikkialta: bensa-asemilta, isoista ruokakaupoista, McDonaldsista, ravintoloista, donitsipaikoista ja kahviloista. Kahviloiden päätarkoitus ei siis ole kahvin tarjoaminen, sillä kaikkialta muualta sitä saa halvemmalla ja aina myös ison mukillinen vielä kotiin vietäväksi jos haluaa (samoin jääteetä tai mitä tahansa limpparia), vaan oleskelupaikan tarjoaminen. Kahvilat ovat kuitenkin ainoita paikkoja, joista saa KELVOLLISTA kahvia, ja jos kyseessä ei ole ketjukahvila, niin yleensä erinomaista, paikallisesti paahdettua kahvia. Lisäksi sen saa – rummutusta – juoda oikeasta kupista! Vaikka minä siis pääsääntöisesti kuljen aina oman kupin kanssa, jotta edes rippuropposen saastetta saisin estettyä. Vaihtoehtoisesti pyydän pahvikuppini ilman muovikantta (silmien pyöritystä) ja kieltäydyn myös pillistä jos joskus aniharvoin joudun ottamaan vettä ravintolassa (vielä enemmän silmien pyöritystä).

Mutta siis rakastan kahviloita, ja käyn niissä vähintään viisi kertaa viikossa. Juon paljon kahvia ja kulutan tähän harrastukseeni liian paljon rahaa, mutten koskaan osta ensimmäistäkään tarjolla olevista ns. välipalatuotteista, sillä ne sisältävät sokeria, jauhoja ja sokeria, minkä päälle on siroteltu sokerikuorrutetta ja sitten kieritetty tomusokerissa. Leipomot kilpailevat täällä tuotteiden koolla (ja sokeripitoisuuksilla) ja ns. terveellisetkin vaihtoehdot ovat suomalaiseen makuun äklömakeita.

Rinnalle on noussut terveellisempien välipalapatukoiden markkinat, ja joitain näistä joskus kyllä syön, mutta nekin kannan mukanani, sillä kahvilasta ostettu patukka maksaa noin 30% enemmän kuin kaupasta hankittu. (Itseasiassa suosikkipatukkaani saa halvimmalla Targetista, mutta sitten on kärsittävä viiden kappaleen paketin pakkausmateriaalit ja käytävä ainakin kolmessa Targetissa, sillä muutkin ovat tämän asian tajunneet.) Jauhottomalla, sokerittomalla ja maidottomalla ruokavaliolla olevalle ei juuri muuta ole tarjolla kuin joskus ja jossain banaani, mitä taas ei meikäläisen vatsa kestä.

Ajan vapaapäivänäni helposti puolen tunnin matkan vain päästäkseni kahvilaan. Kuljen naapurikylissä asti hyvän kahvin perässä ja yritän joka kuukausi käydä jossain uudessa kahvilassa. Meillä on ystävien kanssa tekstaririnki, jossa kaikki uudet ja hyvät paikat kuulutetaan hetipikaa, jos joku on niissä käynyt. Matkan varrelle on osunut hittejä ja huteja, mutta onnekseni vain muutaman minuutin ajomatkan päässä on yksi lempipaikoistani, jossa istun tuntitolkulla läppäriä kuluttamassa.
Sen sijaan parhaan kahvi ja lounas –combopaikan valinta onkin vaikea. Kahteen suosikkiini täytyy ajella se puoli tuntia ja lähellä olevassa latte-kupillisesta saisi pulittaa yli 7 euroa, mikä on minullekin liikaa. Erityismaininta täytyy antaa elävän ravinnon paikalle, jossa on myös erinomainen kahvi, mutta sinne lähtiessä on mietittävä ajankohtakin tarkkaan, sillä suosittuun aikaan parkkipaikkaa ei löydy lähimailtakaan ja ruuhka-aikana sieltä ei pääse tunnissa takaisin kotiin.

Tutkimusmatka kahviloiden parissa jatkuu. Ja senkin voin luvata, että 90-prosenttia kaikista kirjoituksistani syntyy kahvilassa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keskellä

Ihminen on kummallinen olio ja uskaltaisikohan sitä sanoa, että ihmisistä eritoten naisihmiset ne vasta erinomaisen oudosti tuppaavat käyttäytymään. Tai ainakin minusta tuntuu usein siltä, että miehet ovat paljon ennalta-arvattavimpia, ainakin keski-iässä. Minä olen vihdoinkin tunnustanut itselleni, että tykkään hirmuisesti kirjoittaa ja sillä lailla hennosti hivellä oman rakkaan kieleni tuiverruksia, varsinkin kun tätä nykyä elän ympäristössä, jossa kuulee kaikkea muuta kuin rakasta kotomaista. Siksipä olen nauttinut kovasti blogin pitämisestä ja suoltanut sinne mitä eriskummallisimpia tekstinpätkiä itsestäni ja elämästäni. Tuon blogin tavoite on ollut (ja on edelleen) kertoa kuulumisia ja pieniä oivalluksia siitä, millaista on elää elämäänsä toisessa todellisuudessa ja yrittää sopeutua alati muuttuvaan maailmaan. Blogini tavoite on ollut avata joitain osia omasta elämästä ja kertoa kuulumia, eli olla eräällä tavalla autenttinen ja tosi. Enkä tokikaan väitä, että siellä olisi koko

Elämän mittasuhteet

Kun muuttaa toiseen maahan, niin tuntuu että kaikki mittasuhteet heittävät häränpyllyä. Täällä Amerikassa siis ihan konkreettisestikin, mutta elämässä ja toiminnassa myös muuten. Itse en ole lainkaan numeroihminen, joten markoista euroihin tottuminen vei monta vuotta, ja sitten iskikin jo eteen tämä euroista taaloihin, mikä tosiasiassa oli helpompaa, kun saattoi ajatella summittaisesti yksi melkein yhteen eikä sekoittaa mukaan kertolaskuja. Mutta maileihin, jalkoihin ja gallonoihin oli opeteltava ihan alusta alkaen, mikä teki asioista hankalia, aikaavieviä ja aivokapasiteettia kuluttavia. Minulle oli kertaikaikkisen mahdotonta verrata bensan hintaa Suomessa (kallista) ja Pohjois-Carolinassa (halpaa), koska toisessa tankataan litroja ja toisessa gallonoita. Ja gallonahan on siis jotain kolme -viiva-neljä litraa. Missä kapasiteetissa minun oletettiin ostavan maitoa meidän kolmihenkiselle perheelle. Aika pian alkoi jäädä maidot ostamatta, sillä eihän niitä jaksanut käsitellä, eikä s

Ruokakaupoista

Enpä  olisi ikinä osannut ennakoida, kuinka vaikeaa oikeanlaisen ruokakaupan löytäminen olisi! Ruoka on aika olennainen osa ihmisen elämää, eikä minun mielestäni ole ollenkaan sama mitä suuhunsa laittaa. Mitä viisaammaksi elän, sitä tarkemmaksi ruokavaliota on ollut pakko muuntaa, jotta pysyy terveen kirjoissa. Hyvin usein minulla on ikävä sekä K-markettia, johon kävelin sen minuutin, että Citymarkettia, johon autolla kerran viikossa hurautin. Asumme paikassa, josta pääsee kävellen lähimpään ruokakauppaan alle kymmenessä minuutissa. Meillä on sinne jäsenyyskortti, jolla saa alennuksia ja aika paljon kaksi yhden hinnalla -tarjouksia. Paras (tai pahin) sesonkitarjous on mielestäni Coca-Cola-tuotteista: jos ostat kolme laatikollista juomaa (sisältää 20 tölkkiä), saat toiset kolme kaupan päälle. Eli meillekin ostetaan pari kertaa vuodessa 120 tölkkiä kyseisen firman tuotteita (lapselle Spriteä pääsääntöisesti). Eli ihan oikeasti tuota helvetinjuomaa saa paljon halvemmalla kuin puhdast